Tiivistelmä lausunnoista lahjoitusvähennysoikeuden laajennusta koskevasta esitysluonnoksesta

Lausunnonantajat suhtautuvat lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamiseen pääosin myönteisesti. Uudistusta pidetään tarpeellisena keinona vahvistaa järjestöjen omaa varainhankintaa ja kannustaa kansalaisia lahjoittamaan. Lahjoituksen antajien, erityisesti luonnollisten henkilöiden, verovähennysmahdollisuuden laajennus saa kauttaaltaan kiitosta lausunnoissa. Kuitenkin useimmat lausunnonantajat katsovat, että esityksen nykyinen muoto rajoittaa uudistuksen vaikuttavuutta ja asettaa järjestöt keskenään epätasa-arvoiseen asemaan.

Tutustu lakiesitykseen ja lausuntoihin lausuntopalvelussa.

Lue VaLan tiivistelmä lakiesityksestä.

Lue koonti VaLan omasta lausunnosta.

Keskeiset huolenaiheet ja ehdotukset

• Toimialarajaukset
• Suurin osa lausunnonantajista pitää esityksessä ehdotettuja lahjoitusten verovähennykseen oikeuttavien toimialojen (esim. tiede, taide, liikunta, lasten asema) rajauksia perusteettoman kapeina.
• Monet sosiaali- ja terveysalan järjestöt, kehitysyhteistyötä tekevät toimijat, monialajärjestöt sekä ympäristö- ja eläinsuojelujärjestöt jäävät ehdotuksessa rajauksen ulkopuolelle.
• Toimialarajauksen katsotaan epätasa-arvoistavan järjestöjä, ohjaavan lahjoituksia tietyille toimijoille sekä yleisesti heikentävän yleishyödyllistä järjestötoimintaa, jonka julkinen rahoitus on jo valmiiksi supistumassa.
• Useat lausunnonantajat huomauttavat, että lahjoituksia saavat yleishyödylliset toimijat eivät välttämättä ole rahankeräysluvan piirissä. Erityisesti monet säätiöt, kulttuurilaitokset ja suurlahjoituksia vastaanottavat tahot eivät harjoita suurelle yleisölle suunnattua luvanvaraista rahankeräystä.

• Verohallinnon nimeämismenettely
• Monet lausunnonantajat kritisoivat ehdotusta, jonka mukaan Verohallinto nimeäisi verovähennykseen oikeutetut lahjoitusten saajat.
• Menettely nähtiin työläänä, epäselvänä ja mahdollisesti tulkinnanvaraisena, mikä voi johtaa järjestöjen epätasa-arvoiseen kohteluun. Tulkintavastuu siitä, kuuluuko jokin toiminta esim. lasten aseman tukemiseen, jäisi Verohallinnon harkittavaksi. Tämä koetaan ongelmalliseksi sekä toiminnan suunnittelun että lahjoittajaviestinnän kannalta.
• Enemmistö lausunnonantajista kannatti ajatusta, että nimeämisperusteena olisi rahankeräyslupa. Viranomaisena Poliisihallitus valvoo jo valmiiksi rahankeräystoimintaa.

• Hallinnollinen taakka
• Esityksen katsottiin lisäävän merkittävästi lahjoitusten saajien eli järjestöjen hallinnollista työtä.
• Erityisesti vaatimus yksityislahjoittajien henkilötunnusten keräämisestä ja yksilöintitietojen raportoinnista Verohallinnolle arvioitiin käytännössä vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi toteuttaa monille toimijoille.
   
• Verovähennyksen laajuus ja käytännön vaikutukset
• Esitys sisältää eriarvoistavia lahjoitusrajauksia:
• Luonnollinen henkilö voisi vähentää korkeakouluille tehtyjä lahjoituksia 50 000 euroon asti, mutta muille lahjoitusten verovähennykseen oikeutetuille toimijoille vain 5 000 euroon asti. Tämän nähtiin suuntaavan erityisesti suurlahjoituksia korkeakouluille muiden kohteiden sijaan.
• Myös yhteisöjen lahjoituksia koskevat rajat (esim. 250 000 euroa korkeakouluille vs. 50 000 euroa muille) saivat jonkin verran kritiikkiä lahjoituskulttuurin kehittymisen estämisestä.
• Lahjoitusten verovähennyskelpoisten lahjoitusten hajauttaminen vaikeutuu, sillä jatkossa vähennyskelpoisten lahjoitusten euromäärät ovat saajakohtaisen sijaan lahjoittajakohtaisia.
  

Julkisten toimijoiden vs. järjestökentän näkemykset

Julkiset toimijat (esim. ministeriöt) keskittyvät arvioimaan ehdotusta verotuottovaikutusten ja oikeudellisen sääntelyn näkökulmista. Ne eivät välttämättä ota kantaa lahjoitusten verovähennyksen kohderajauksiin yhtä suorasanaisesti kuin järjestöt, mutta tuovat esiin tarpeen arvioida vaikutuksia laajasti.

Yleishyödylliset yhteisöt ovat käytännössä yksimielisiä siitä, että uudistuksen laajuus on riittämätön ja osin epäjohdonmukainen. Useat pitävät VaLan esittämää mallia, jossa lahjoitusvähennysoikeus sidottaisiin rahankeräyslupaan tai muuhun selkeään, yhdenvertaiseen kriteeriin, perusteltuna ja toimivana ratkaisuna. Lisäksi osassa lausuntoja esitetään, että säätiöt ja kulttuuritoimijat, jotka vastaanottavat lahjoituksia ilman rahankeräyslupaa, tulisi huomioida erikseen sääntelyssä.

Yhteenveto näkemyksistä suhteessa VaLan kantaan

Lausunnoista ilmenee laajasti tukea VaLan esittämälle mallille, jossa yhteisön mahdollisuus hakeutua vähennyskelpoiseksi lahjoituskohteeksi olisi sidoksissa rahankeräysluvan olemassaoloon. Tämä malli nähtiin oikeudenmukaisena ja hallinnollisesti kevyempänä vaihtoehtona kuin esityksessä ehdotettu Verohallinnon harkintaan perustuva järjestelmä. Myös huoli hallinnollisen taakan lisääntymisestä ja lahjoittajaviestinnän vaikeutumisesta korostuu useissa lausunnoissa samalla tavalla kuin VaLan kannanotossa. Lausunnoissa esitetyt muutosehdotukset tarjoavat vaihtoehtoisia ratkaisuja esityksen jatkovalmistelulle.