VaLan hallitusohjelmatavoitteet 2027: Kohti kannustavaa suomalaista lahjoituskulttuuria

Kohti kannustavaa suomalaista lahjoituskulttuuria: Keinoja yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankinnan kehittämiseen

Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, jonka jäseninä on noin 90 yleishyödyllistä yhdistystä ja säätiötä.

VaLan missiona on määritellä vastuullisen varainhankinnan arvoja ja periaatteita, edistää yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankinnan ammattimaisuutta ja hyvää hallintoa sekä tehdä vaikuttamistyötä suomalaisessa yhteiskunnassa ja alan kansainvälisissä verkostoissa edistäen vahvaa lahjoituskulttuuria.

VaLan visiona on

• varainhankintaa harjoittavien yhteisöjen hyvä hallinto ja vastuullisuus,
• varainhankinnan ammattikunnan erinomainen osaaminen ja eettisyys,
• suomalaisen yhteiskunnan vahva lahjoituskulttuuri ja
• kansalaisten vankka luottamus yhteisöjen varainhankintaa kohtaan.
  

VaLan hallitusohjelmatavoitteet 2027

1. Edistetään lahjoituskulttuuria: Lahjoitusten verovähennysmallia laajennetaan, selkeytetään ja uudistetaan yhdenvertaiseksi.

Lahjoitusten verovähennysoikeuden tulee aidosti vahvistaa suomalaista lahjoituskulttuuria. Lahjoituskohteiltaan rajattu vähennysoikeus hyödyttää vain pientä osaa järjestökentästä.

Lahjoittajan valinnanvapauden näkökulmasta on ongelmallista, että vähennyskelpoisia lahjoituksia voi suunnata vain tiettyihin kohteisiin. Moneen suomalaisten suosimaan lahjoituskohteeseen, kuten ympäristön- ja luonnonsuojeluun, humanitaariseen apuun ja eläinten hyvinvointiin, ei tällä hetkellä voi tehdä verovähennyskelpoisia lahjoituksia.

Kansainvälinen tutkimusnäyttö vahvistaa, että riittävän laaja, tasapuolinen ja hyvin toteutettu lahjoitusvähennys korreloi lahjoitusten määrän kasvun kanssa pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Norjassa lähes miljoona henkilöä hyödyntää mahdollisuutta saada verovähennys lahjoituksestaan.

Verohallinnon hallinnollinen kuorma kevenee, kun malli on yksinkertainen, eikä lahjoituskohderyhmillä pirstottu.

Laaja verovähennysoikeus kaikille rahankeräysluvan omaaville yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille olisi järjestöille tasapuolinen ja lahjoittajille helposti ymmärrettävä.

Mitä hallitusohjelmaan tulisi kirjata: ”Hallitus edistää suomalaista lahjoituskulttuuria ja tukee yleishyödyllisten yhteisöjen omaa varainhankintaa kehittämällä lahjoitusten verovähennysoikeutta. Lahjoitusten verovähennysoikeutta laajennetaan siten, että se mahdollistaa vähennyskelpoiset lahjoitukset kaikille rahankeräysluvan omaaville yleishyödyllisille yhteisöille. Lisäksi hallitus selvittää vähennyskelpoisten lahjoitusten euromäärien toimivuutta.’’

2. Tehostetaan resursseja: Järjestöjen tekemiä hankintoja koskeva arvonlisäverotuskäytäntö muutetaan kohtuulliseksi.

Järjestöt ostavat tuotteita ja palveluita toimintansa toteuttamiseen ja varainhankintaan. ALV on yksi merkittävimmistä kulueristä näissä hankinnoissa. Järjestöt eivät voi yritysten tapaan vähentää verotuksessa hankinnoistaan arvonlisäveroa. Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa järjestöt voivat vähentää ALV:n. Norjassa tätä mahdollisuutta hyödyntää n. 25 000 järjestöä.

Varainhankintaan liittyviä kulueriä ovat esimerkiksi mainonta ja markkinointi, pankki- ja maksunvälityskulut sekä posti-, painatus- ja teleoperaattorikulut. Kulut sisältävät täyden arvonlisäveron, joka nostaa kustannuksia. Myös yleinen kustannusten nousu ja arvonlisäveron nosto ovat nostaneet varainhankinnan kuluja.

Rahankeräyslainsäädännön mukaisesti rahankeräysluvan omaavat yhteisöt tekevät viranomaiselle rahankeräystilitykset ja niiden perusteella keräyskulut ovat olleet keskimäärin 15 prosentin tasolla. Keräyskulujen osuus on arvioituna 35 miljoonaa euroa ja siitä ALV:n osuus noin 9 miljoonaa euroa.

Pienetkin ALV:in kevennykset vahvistaisivat järjestöjen omaa varainhankintaa ilman merkittäviä valtiontaloudellisia menetyksiä.

Mitä hallitusohjelmaan tulisi kirjata: ’’Hallitus edistää yleishyödyllisten yhteisöjen omaa varainhankintaa selvittämällä niiden arvonlisäverotuksen keventämistä. Hallitus kompensoi tai keventää vähintään varainhankintaan liittyvien tuote- ja palveluostojen arvonlisäveroa.’’

3. Valtionavustukset ja järjestöjen oma varainhankinta yhteensovitetaan toisiaan tukeviksi rahoitusmalleiksi 

Vahvempi oma rahoituspohja vähentää riippuvuutta valtiosta. Tämä on julkisen talouden näkökulmasta positiivinen asia.

Valtionavustuksia jakavat ministeriöt tulkitsevat eri tavoin, saako avustuksia käyttää varainhankinnan kustannuksiin. Esim. Ulkoministeriö sallii 10 prosentin osuuden käyttämisen hallintokuluihin eli myös varainhankinnan kustannuksiin. STEA puolestaan ei.

Järjestöjen tulisi voida yhdistää valtionavustukset ja oma varainhankinta ilman epävarmuutta, ristiriitaisia tulkintoja, sanktiouhkia tai rahoituksen menetyksiä. Onnistumisesta ei tulisi rangaista. Jos järjestö kasvattaa omaa rahoituspohjaansa, sen pitäisi vahvistaa, ei heikentää, julkisen rahoituksen jatkuvuutta. 

Joissakin tapauksissa järjestön sidottua varallisuutta (esim. saaduilla perinnöillä kertynyt varallisuus) on pidetty perusteena nostaa omarahoitusosuutta tai leikata avustusta, vaikka varoja ei ole lain mukaan edes mahdollista käyttää julkisella avustuksella rahoitettavaan toimintaan. Järjestön varallisuutta ei tule arvioida mekaanisesti avustuksia pienentäväksi tekijäksi, jos varallisuus on sidottu tiettyyn käyttötarkoitukseen, rahastoihin tai lahjoittajan ehtoihin.

Mitä hallitusohjelmaan tulisi kirjata: ‘’Hallitus tukee yleishyödyllisten yhteisöjen omaa varainhankintaa linjaamalla yhteisen tavoitteen järjestöjen varainhankinnan vahvistamiselle. Hallitus varmistaa, että valtionavustuksia jakavat ministeriöt hyväksyvät avustusehdoissaan avustuksen käytön varainhankinnan kuluihin (esim. prosenttikatto tai euromääräinen katto). Hallitus varmistaa, että järjestöjen laajempi rahoituspohja ei ole peruste valtionavustuksen pienentämiselle tai omarahoitusosuuden nostolle.’’